Juuri kun ehdin viime postauksessa kertoa postausinnostuksestani, koneeni ilmoittikin olevansa vähän eri mieltä. Olen nimittäin työstänyt tätä videoprojektia jo tovin ja kun sitten oli tallentamisen aika, Movie Maker ei suostunutkaan yhteistyöhön. Nyt kuitenkin tajusin tallentaa videon ensin kahdessa eri osassa ja vihdoin video on täällä.
Pitkästä aikaa on siis DIY-postauksen aika! Tällä kertaa näytän teille, kuinka tehdään femman tyylinen esteen, tosin itse tein sen nelosesteenä. Tämä ohje on enemmänkin niille, jotka eivät ole tehneet paljoa esteitä, sillä este on loppujen lopuksi varsin yksinkertainen. Toivottavasti kuitenkin joku saa uusia vinkkejä!
Niin kuin videolla sanonkin, videon alku on lähes vuoden takaa, lokakuulta 2015. Joka tapauksessa nyt sain vihdoin kuvattua viimeiset pätkät. Mutta kaikki muu oleellinen tuleekin videolla, joten ei kun katsomaan!
Nyt tavallisen arjen alettua postailu innostaa paljon enemmän kuin lomalla, joten vihdoin olen saanut jonkinlaisen rytmin tähän! Toivottavasti saan nyt vaan pidettyä siitä kiinni.
Noin viikko sitten kuvailin kaikki puput taas iskän kameralla, joten nyt laitan sen kerran otoksia. Samalla kerron taas tuttuun tapaan meidän menosta.
Hessu on vaan niin elementissään ulkona! Se rakastaa syödä ja kirmata ja sitten taas... syödä!
Hessulle kuuluu oikein hyvää lukuunottamatta yhtä päivää, kun sillä
taisi olla pieni suolitukos karvanlähdön takia. Se meni kuitenkin
onneksi nopeasti ohi!
Jummista kerroinkin jo viime postauksessa reilusti, joten nyt siitä ei ole paljoa mitään uutta. Poitsua on vähän vaikea kuvata nurmikolla, kun se ei saisi syödä ruohoa, joten kuvat on otettu muualla.
Jummi muistuttaa jotenkin hirveästi Hessua luonteeltaan, vaikka onhan se vähän rohkeampi ja uteliaampi menijä. Se on kuitenkin Hessun tavoin tosi kova syömään ja kaiken lisäksi se on alkanut kerryttää lempinimivarastoaan niin kuin Hessukin... Jum, Jummeli, Jymppä, Pömppä, Pöm, Jumps... Harvoin meidän perheessä sitä edes kutsutaan Jummiksi eikä vanhemmatkaan välillä edes muista sen nimeä... :D Onkohan syömisen lisäksi tämä nimien kasaantuminen joku kastroitujen urosten kirous?
Tasajalkapomput on Jummin erikoisalaa.
Mellalle kuuluu sitä tavallista Mellaa. Mökissä kanit ei pääse juoksemaan jatkuvasti ihan niin paljoa kuin sisällä asuessaan, joten aina iltaisin juoksemaan päästessään sillä on hurjasti energiaa ja vauhtia.
Vähän aikaa sitten Mellalle iski ensimmäinen valeraskaus ikinä. Se kuskasi kanilan nurkassa olevaan pesäänsä heinää, omia karvojaan, isoja fleecejä ja jopa yhden hihnan. Valeraskailun ekana päivänä koitin viedä sen tavallisesti ulkoaitaukseen vähän viilentymään ja unohtamaan turhat rakennustyöt, mutta ei. Neiti keräsi ulkoaitauksesta heinät suuhunsa, otti vähän vauhtia, loikkasi kepeästi 90cm aidan yli ja juoksi viemään heinät mökkiin. Olihan sille näylle nyt vähän pakko nauraa, mutta onneksi Mella taisi jo tajuta, ettei minijänöjä ole tulossa! Ja ei hätää, aitaukseen on jo viritetty katto... :D
Muuten Mellalle kuuluu hyvää. Se vaan osaa innostua kaikesta ja on niin ihana pirtistys joka päivään!
Syyskuussa jatkuu sekä kanien että ratsastuskoulun kisat, jes! Tällä
hetkellä tekee niiin paljon mieli kisamaan. Ensimmäiset kanien kisat on
melko varmasti 3.9. Ypäjällä, johon tulee Mella eliitti suoraan ja
pituuteen sekä Jummi helppoon suoraan. Saas nähdä, miten puput menee pitkän tauon jälkeen!
"Kuulitsä ton äänen mami?!"
Mel alkoi heti poseerata itse, kun laskin sen pöydälle. :'D
Mellis väsähti ulkoilun jälkeen. :')
Minniä ei tällä kertaa kuvattu valjaissa, mutta otin silti siitä nopeasti jotain kuvia pöydällä.
Minnille ei kuulu mitään sen kummallisempaa. Se viihtyy myös hyvin ulkona, tosin välillä nuo pystykorvaiset yksilöt nähdessään se menee ihan sekasin. Pitäähän sitä nyt omaa reviiriään puolustaa, kun on vanhin ja viisain.
Yhden kommelluksen voisin tähän vielä kertoa, vaikka tästä onkin jo vähän enemmän aikaa. Juttu alkoi siitä, kun olin kesälomalla pari päivää yksin kotona ja sain soiton äidiltä, että naapurit olivat bonganneet kaksi kania juoksemasta lähitieltä. Lähdin samantien juoksemaan naapuriin ja ensimmäisenä naapuri kertoikin, että heillä oli kaksi karkuria ja kysyi onko ne meidän. No, Hessuhan se siinä terassilla pompotti ja Minni makasi keittiönpöydän alla!
Hui kauhee mä säikähdin, mutta onneksi puput oli saatu kiinni! Minni oli
kuulemma napattu viereiseltä kadulta ja Hessu talon toisella
puolella olevasta naapurista. Tepastelin sitten lupat kainaloissa kotiin
ja menin heti katsomaan, miten ne olivat päässeet karkaamaan.
Ulkoaitauksen yksi monella klipsulla kiinnitetty "ovikohta" oli saatu
jotenkin ihmeellisesti auki. Kiinnitinkin senkin sitten heti
nippusiteillä. Tässä kohtaa koko tilanne nauratti, mutta oikeasti oli
tosi pienestä kiinni, ettei oltaisi nähty luppia enää koskaan. Mä en
edes tiedä, miten voi olla mahdollista, että ne oltiin saatu kiinni,
mutta iso kiitos siitä kuuluu naapureille!
Mutta tällästä meillä, ei noi kanit ainakaan tylsiä eläimiä ole, heh. :'D Palaillaan taas toivottavasti pian!
Tämä on postaus, jonka tekoa olen vältellyt ja pitkittänyt. Postaus, jonka tekoon olen odottanut oikeata fiilistä ja se on nyt. Pitää vaan hyväksyä totuus. Kaikki ei ole kanienkaan kanssa aina pelkkää iloa ja onnea. Tänään kerron teille, mikä Jummia vaivaa.
Kaikki alkoi siitä, kun esittelin Jummin blogissani ja sain kommentin (suuri kiitos siitä, muuten olisin saattanut tajuta asian aivan liian myöhään!), jossa kerrottiin, että Jummi saattaa olla tuplageeninen. Mitä se sitten tarkoittaa, sen kerron kohta. Joka tapauksessa Jummi oli meillä tuolloin vasta kolmatta päivää ja olin niin iloinen siitä, että sain vihdoin kauan toivomani neljännen kanin, toivottavasti myös kaverin Mellalle. Tässä kohtaa ilo muuttui kuitenkin peloksi siitä, että Jummi ei ole terve.
Niille, jotka eivät tiedä mitä tarkoittaa tuplageenisyys ja mihin se voi johtaa, niin avaan nyt vähän asiaa. En ole mikään asiantuntija, joten selityksestäni voi löytää virheitä. Selitän nyt asian kuitenkin niin, miten olen sen itse ymmäränyt ja minkä verran olen siihen perehtynyt. Ensinnäkin, tuplageenisyys ei ole itsessään mikään kamala asia. Se on vain vähän niin kuin värivirhe, joka johtuu siitä, että kani on saanut jonkin kuvion esim. viitan tai schekin geenin molemmilta vanhemmiltaan. Tämä johtaa siihen, että 25% poikueen poikasista on esim. alikuvioituneita viittoja tai schekkejä eli tuplageenisiä. Jummin tapauksessa tämä kuvio on dalmatilaiskuvio, josta puuttuu pilkut lähes kokonaan.
Se asia, joka tässä kammottaa, on se karu totuus, että tuplageenisyys altistaa kanin helpommin megacolon-suolistosairaudelle. Tiivistetysti megacolon on sairaus, jossa kanin suolisto ei toimi oikein, jolloin ruoka ei imeydy tavallisesti ja papanoista tulee liian suuria. Tämä taas johtaa siihen, että liian suuret papanat arpeuttavat kanin suolistoa ikää tullessa. Tämän takia sairaus ei juuri näy eikä vaikuta nuoren kanin elämään, vaan alkaa ilmaantua vasta myöhemmällä iällä suoliston mennessä huonompaan kuntoon. Kanille voi tulla oireita, kuten helpommin suolitukos, mahavaivoja ja kaasuuntumista. Megacolonkani kuolee yleensä ennenaikaisesti johonkin huonon suoliston aiheuttamaan ongelmaan.
Hoitamaton ja oikein hoidettu mc-kani voivat kuitenkin elää täysin erilaisen elämän. Oikealla ja tarkalla ruokinnalla oireet voi saada lähes kokonaan kuriin ja pidentää huomattavasti kanin elinikää. Jotkut ovat sitä mieltä, että kani voi elää aivan hyvää elämää sairauden kanssa ja toiset sitä, että kani täytyy heti lopettaa.
Ensimmäisenä aloin teitysti miettiä, onko Jummilla tätä sairautta. Jummihan on tuplageeninen, joten mahdollisuus siihen oli. Yksi megacolonin oire on huono massa ja yleiskunto. Jummi oli meillä tullessaan hiukan heppoinen, mutta ei laiha. Se oli kuitenkin jäänyt tosi pieneksi, mikä oli myös yksi mc-kanin piirre. Oire, josta kuitenkin huolestuin eniten, oli mc-kanille tyypilliset, suuret ja erikoisen malliset papanat. Muita oireita emme juuri huomanneet alussa, mutta nämä jo melkein vahvistivat sen, että Jummilla on tämä sairaus.
Aluksi en tiennyt megacolinista juurikaan, sen verran kuitenkin, että olin kuullut siitä ja tiesin, että viittakuviolliset vanhemmat voivat altistaa sille. Jummin vanhemmat ovat scheck ja viittakuvio, mutta en tiennyt vielä Jummia hankkiessa, että nekin toimivat aivan samalla tavalla. Mulla oli ollut megacolonista ennen sellainen kuva, että sitä sairastava kani pitää automaattisesti lopettaa. Olen muutenkin ollut aina sitä mieltä, että lopetus ei ole lähes koskaan huono vaihtoehto, sillä silloin eläin ei ainakaan kärsi. Aluksi olin tosi surullinen ja olinkin jo varma, että Jummin päivät on pian eletty. Päivän surkuttelun jälkeen tajusin, että nyt en saa olla itsekäs vaan täytyy tehdä niin kuin kanille on parasta, ei itselle. Jos se pitää päästää parempaan paikkaan, sitten se päästetään. Seuraava kysymys olikin, mikä sitten on kanilleni parasta.
Siitä alkoi hirmuinen aiheeseen perehtyminen. Luin ja luin facebook-keskusteluja ja juttuja megacolonista ja yllätyin eräästä asiasta. Kanin lopetus ei ollutkaan oletus, vaan keskusteluissa puhuttiin pääasiassa megacolonkanien ruokinnasta, eliniästä ja hoidosta. Tajusin, että pari ennestään tietämäänikin kania olivat mc-kaneja ja elivät aivan hyvää elämää.
Aloin miettiä eri vaihtoehtoja. Jummilla ei ollut vielä ilmennyt oireita, jotka aiheuttaisivat kipuja tai muuten haittaisivat sen elämää. Ne saattaisivat kuitenkin alkaa iän myötä. Muistan yhden illan, jolloin valutin suihkussa vahingossa yli puoli tuntia vettä miettiessäni asiaa. Pohdin eri vaihtoehtoja. Pitäisikö oireeton kani lopettaa, vaikkei sauraudesta ole edes varmuutta? Vai odotettaisiinko niin kauan, että mahdolliset ongelmat alkavat? Alettasisiinko hoitaa oireita niiden alkaessa? Mulle ehdotettiin jopa Jummin palauttamista kasvattajalle, sillä se oli ollut meillä vasta alle viikon, eikä kasvattaja ollut kertonut/tiennyt sairaudesta mitään, mutta voitte varmaan arvata reaktioni tähän: Ei. Jos kani otetaan, se hoidetaan loppuun asti. Tietysti on poikkeustapauksia, mutta kani ei ole mikään vaate, jonka voi palauttaa kauppaan, kun huomaa sen olevan rikki.
Lopulta pitkällisen pohdinnan ja Jummin tarkkailun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että Jummin annetaan elää niin pitkään, kun se saa elää iloisesti ja kivuttomasti. Joskus tulee varmasti sen aika päästä pois, niin kuin valitettavasti kaikkien muidenkin eliöiden tämän maapallon päällä, mutta Jummilla se ei ole vielä. Annetaan sille edes mahdollisuus elää onnellisesti ja autetaan sitä niin paljon kuin voimme.
Jummille sitten tehtiin oma ruokavalio, jonka avulla oireiden pitäisi pysyä poissa mahdollisimman pitkään. Mc-kanin ruokavaliossa pitäisi olla mahdollisimman paljon kuitua, jotta suoli toimii. Tässä olemme onnekkaita, sillä Jummi on ihan hurja heinänkuluttaja! Ruokavaliosta poistettiin myös kaikki tuoreet, sillä ne aiheuttavat yleensä juuri ongelmia. Myös pelletti vaihdettiin suositeltuun Selectiveen mm. suuren kuitupitoisuuden vuoksi. Tuoreita Jummi saa kuitenkin vaihtelun vuoksi aina hiukan, eniten kuitenkin sellaisia, jotka eivät kerrytä paljoa kaasua mahaan.
Tällä hetkellä Jummi voi erittäin hyvin. Itse asiassa se on meidän kaneista varmaan parhaassa massassa ja megacolon-papanatkin ovat muuttuneet lähes ihanteellisiksi vaaleiksi ja pyöreiksi papanoiksi! Poika on myös ollut aina reipas, utelias ja iloinen pikku kani, joten tällä hetkellä asiat ovat oikein hyvin.
Tähän loppuun vielä tekemäni video Jummista, aihetta sivuten. Tiedän, se ei nyt ole kovin hienosti editoitu, mutta ajatus on tärkein!
Tulevasta on vaikea sanoa, mutta me elellään nyt päivä kerrallaan ja
yritetään taata Jummille mahdollisimman mukava elämä, oli se sitten kuinka
pitkä tai lyhyt tahansa.<3
Niin tylsältä kun se kuulostaakin, tänään on mun kesäloman viimeinen päivä ja huomenna täytyy palata koulun penkille. Tänään päätettiin kesäloman vikan päivän kunniaksi rakentaa pupseille pikku rata ja hypyttää ihan kunnolla pitkästä aikaa. Tällä kertaa hypyt otettiin myös videolle!
Minni oli tänään tosi laiska hyppimään, joten siitä laitoinkin vaan yhden pätkän. Samoin Jummi olisi halunnut vaan syödä koko ajan, joten se ei pääsyt edes videolle. Muuten poika on kyllä kehittynyt tosi paljon esteillä ja toivottavasti päästäänkin kisatauon jälkeen kisailemaan senkin kanssa lisää.
Mella ja Hessu olivat taas tosi innoissaan tänään ja loikkivat oikein kivasti! Hessulla oli hirveästi ponnua tänään, muttei viitsitty nostaa esteitä enempää, kun se on jo sen verran vanha. Mellalla riitti vauhtia ja ponnua myös!
Voi voi, blogin päivittely on taas jäänyt. Nyt loppukesällä koneella istuskelu ei ole oikein napannut. Mutta vihdoin tulee siis kysymyspostauksen vastaukset! Kysymyksiä tuli tosi kivasti, kiitos paljon niistä kaikille! Tässä tulee siis ensin vaan puolet kysymyksistä.
Mitkä ovat kaniesi koko nimet?
Minnin virallinen nimi on Petkelkannan Uni, Mellan Lavella's Electroheart, Jummin Jymy-Juntunen ja Hessulla ei ole mitään kasvattajanimeä.
Unelmien kani?
Tätä on vähän vaikea määritellä tarkasti, mutta kerron nyt yhdestä täydellisestä. Sosiaalinen, rohkea, ihmisläheinen ja energinen kani olisi eniten mieleeni. Kanin pitäisi olla myös ystävällinen, mutta omaa tahtoa saa silti olla. Ulkonäöltään mahdollisimman jänismäinen ja ehkä noin 3-kiloinen eli ei ihan kääpiö. Värillä ei ole väliä. Plussaa olisi, jos siitä saisi estekaverin kisoihin! Aika paljon siispä Mellaa muistuttava! :'D
Kanien kanssa tulevaisuuden suunnitelmia?
Estekisoihin on muutama suunnitelma. Mellan kanssa jatketaan kisoja toivottavasti niin kauan kun sillä intoa riittää, mutta lopetetaan kuitenkin ennen kuin siitä tulee ihan mummeli. Jummin kanssa olisi myös kiva päästä koittamaan uudestaan onnea helppoihin. Lupat eivät tauon jälkeen kisaa enää aktiivisesti, Hessu saattaa korkeintaan hyppiä vielä jokusen keskivaikean.
Mikä tekee juuri sinun kaneista parhaita?
En nyt sanoisi, että ne on mitään maailman parhaita kaneja, mutta onhan ne mulle tietenkin tutuimmat ja rakkaimmat. Tässä kuitenkin "selitykset":
Minnistä kivan tekee ehkäpä sen hauskuus. Sen söpön ja kipakan mummon tempauksille saa vaan aina nauraa. :D
Hessusta mun on tosi vaikea sanoa, mistä siinä tykkään. Se on vaan jotenkin niin... Hessu!
Mella nyt vaan on ollut mulle aina tosi tärkeä, mun oma vauva. Ehkä se myös lähentää mua Mellaan, että ollaan tosi samanlaisia ja muut perheenjäsenet eivät niinkään tykkää Mellasta, joten mun pitää aina puolustaa sitä. D:
Jummi taas on ihan eri maata. Se on jotenkin vaan niin touhukas ja sympaattinen otus ja kaikki tykkää siitä!
Paras hetki kaniesi kanssa?
Tykkään ehkä eniten sellaisista ihan tavallisista, rauhallisista ja hiljaisista hetkistä, joina esim. makoilen vaan kanien kanssa ja silittelen ja näen kuinka ne nauttii. Iltaihmisenä mieleen tulee myös sellaiset hiljaiset kesäyöt, joina päätän mennä ulkoiluttamaan kaneja. ♥
Miten kaikilla kaneillasi meni ensimmäiset kisat?
Mun ekoissa kisoissa Tampereella 13.7.2014 oli mukana Mella ja Hessu. Pieni Mella kipitti helpon suoran hirmu nätisti 1 virheellä ja voi että olin tyytyväinen helpon suoran 3. sijaan! Helppo mutka hylättiin, koska Mella päätyi molemmilla kierroksilla hyppäämään esteen väärältä puolelta.
Hessun kanssa ei mennyt niin hyvin, sillä se sinkoili joka suuntaan, ja mä vaan kiskoin, kun en osannut hallita sitä yhtään... yhh. Mutta Hessu meni silti vain 1 virheellä.
Myös Minnin ekat kisat 25.4.2015 meni nätisti 1 virheellä! Jummin ekat ja tähän mennessä ainoat kisat päättyivät ajan loppumiseen kesken... :D
Oletko harkinnut blogin pidon lopettamista?
En ole itseasiassa koskaan! Vaikka blogin päivittely on tuntunut välillä nihkeältä ja ideoita ei ole, ei ole kyllä ikinä tullut mieleen koko blogin poistaminen. Tykkään kuitenkin pohjimmiltani tästä hommasta paljon!
Mainitse henkilöitä, joiden kanin hoidon periaatteista tykkäät?
Sanotaan vaikka Juulia. Juulian kaneilla on tosi hyvät tilat, ruuat ja aktiviteetit, joissa on selkeästi ajateltu asioita kanin kannalta. :)
Mitä pelkäät eniten kaniesi kanssa?
Sitä, että ne
karkaisivat, koska en saisi välttämättä ikinä tietää, miten ne voivat ja
se epätietoisuus olisi vaan kamalaa. Toinen kauhea juttu olisi
varmaan joku tauti, joka veisi ne kaikki.
"Ihailetko" jotain muuta kania kuin omiasi, ketä?
En jaksa luetella näiden omistajia, mutta kisoissa näkemiäni ihailtavia hyppijöitä tai muuten vaan kivan näköisiä ja oloisia pupuja on ainakin Ra, Poksa, Toukka, Rydi, Loki ja Rini. :)
Haluaisitko kasvattaa kaneja?
Ainakaan tällä hetkellä en haluaisi. Haluan pitää kanit vaan lemmikkeinä ja pitää niillä mahdollisimman hyvät olot. (Enkä siis kiistä sitä etteikö kasvattajalla voisi olla hyvät.)
Minkä kokoiset häkit kaneillasi on?
Nyt kesällä kanit asuvat mökissä ja yleensä päivät ulkoaitauksissa. Mökki on jaettu keskeltä kahtia ja molemmilla puolilla asuu siis kanikaksikko. Puolet mökistä on suunnilleen 2x2 metriä, luppien puoli vähän pienempi. Mellan ja Jummin ulkoataus on 4,2x1,2m ja Minnin ja Hessun n. 3x2,5m.
Muulloin kun kesällä Mella ja Jummi asuvat vapaana mun huoneessa ja Minnillä ja Hessulla on sitten jonkinnäköinen häkkiviritelmäElsan huoneessa.
Tässä näkyy jotenkin mökin molemmat puolet, vaikkei kokonaan mahtunutkaan kuvaan.
Ja tässä hiukan sotkuiset ulkoaitaukset.
Kuinka paljon kanisi juoksevat vapaana?
Kesäisin kanit ovat siis yleensä päivät aitauksissa, mutta sen lisäksi annetaan yleensä jokaisen kanin juosta valjaissa joka päivä ainakin kerran.
Sisällä asuessaan Mella ja Jummi ovat käytännössä koko ajan vapaana koko talossa, paitsi silloin kun otetaan Minni ja Hessu juoksemaan. Lupat eivät oikein viihdy vapaana, joten niitä pidetään joka päivä pari kertaa koko talossa, yhteensä n. 2-3 tuntia, kunnes ne haluaa jo takaisin omaan häkkiin.
Minkä kokoisista kaneista tykkäät eniten?
Tällä hetkellä kiinnostaa eniten sellaiset vähän isommat, ehkä n. 3- tai 4-kiloiset. Meidän kanit ovat tosin kaikki tollasia kääpiöitä, eikä niissäkään mitään vikaa ole.
Mikä on omasta mielestäsi paras youtube-videosi?
Ehkä tämä Mellasta tehty video. Ei se mikään erityisen hieno ole, mutta jotenkin tykkään vaan tosta musiikista ja se sopii musta Mellaan. :') Tämä on myös selkeästi mun katsotuin video.
Miksi tykkäät käydä estekisoissa?
Monestakin syystä. Yksi tärkeä syy on, että pääsee harrastamaan ja toimimaan yhdessä kanin kanssa ja onhan se hypyttely kivaa! Pääsee myös tutustumaan muihin samankaltaisiin ihmisiin ja erilaisiin ihaniin kaneihin.
Haluaisitko, että estekilpailut jatkuisivat taas?
Vähän aikaa sitten olin iloinen tauosta. Olen edelleen sitä mieltä, että tauko tuo varmasti lisää intoa kisoihin niin kaneille kuin mullekin sitten kun kisat jatkuu elokuun jälkeen. Mutta kyllä, nyt olisi kiva päästä kisaamaan ja näkemään kaikkia pitkästä aikaa, odotan siis jo innolla kisoja!
