Hessun tarina

Vihdoin sain aikaiseksi kirjoittaa Hessustakin tämän kattavamman postauksen. Mellan ja Minnin postaukset olen siis jo tehnyt aijemmin. Mutta nyt kuulette, miten Hessu tuli meille ja enemmän millainen se on.

Minni oli ollut meillä vasta muutaman kuukauden. Se oli osoittautunut niin ihanaksi lemmikiksi, että halusin toisenkin kanin Minnin kaveriksi. Vanhemmat suostuivat melko nopeasti, sillä he ymmärsivät, että olisi kiva, jos Minnillä olisi kaveri. Olin keksinyt jo valmiiksi nimenkin, Hessun, ennen uuden kanin tuloa.

Eräänä loppukesän 2011 päivänä menimme läheiselle kotieläinpihalle ihan muuten vaan. Tiesin kuitenkin, että siellä olisi kaninpoikasia myynnissä, joten katselin vähän niitäkin. Kotieläinpihalla oli muistaakseni pari belgianjättiä ja kääpiöluppaa myynnissä ja yksi niistä oli pieni 10.6.2011 syntynyt kääpiöluppapoika. Se oli kanojen keskellä isossa aitauksessa belgianjättikanin kanssa. Päätimme, että tuo on se kani, joka me otetaan.

Viikon päästä tulimme hakemaan pienen pojan. Muistan, kuinka sen kasvattaja ei meinannut saada sitä millään kiinni aitauksesta, sillä se juoksi täysillä karkuun. Lopulta se saatiin kiinni ja näin Hessun lähempää ensimmäistä kertaa. Se oli hyvin pieni ja sen tassut olivat mutaiset. Hessun kasvattaja ei voinut tehdä sille papereita, koska niiden teko-ohjelma ei kuulemma toiminut. No, ei se mitään, saimme silti kopiot sen vanhempien papereista. Tämän takia Hessulla ei ole mitään virallista nimeäkään.

Toimme Hessun kotiin ja se pääsi uuteen häkkiinsä. Aluksi Hessu oli hyvin pelokas ja säikky. Se oli Minniin verrattuna niin pieni, että sanoimme sitä rotaksi. Ensimmäiset päivät poika vietti enimmäkseen mökissään piilossa. Päivä päivältä se alkoi kuitenkin rohkaistua enemmän.

Hetken päästä Hessu näytti olevansa todella utelias ja villi pikku kaninalku. Se teki iloloikkiakin hienosti olkkarin matolla.

Kun Hessu oli kasvanut tarpeeksi, kokeilin, mitä se sanoisi pienestä esteestä. Hyvinhän se pomppasi miniestettä, tosin aluksi hypytin kaneja aina namin avulla...

Sitten Hessulla alkoi näkyä pieniä murkkuiän merkkejä. Se alkoi merkkata joka paikkaa pissalla ja sitä olikin sitten kiva siivota. Pissaa eksyi seinille, ihmisten päälle ja jopa mun korvaan... :D

Marraskuussa Minni ja Hessu pääsivät vahingossa samaan tilaan ja Minni alkoi odottaa poikasia. Hessu leikattiin muistaakseni joulukuussa 2011. Leikkauksen myötä se hiukan rauhoittui, eikä ruikkinut enää paljoa pissalla.
Helmikuussa Minnin poikaset vieroitettiin, joten Hessu pääsi tekemään tuttavuutta Minnin kanssa ja siitä päivästä lähtien ne ovatkin asuneet samassa häkissä. :)

Nyt kerron Hessun esteilystä. Hessu ei joskus ollut yhtä hyvä hyppimään, kun nykyään. Se tunki jokaisesta vähänkin isommasta esteestä läpi, varsinkin pystyistä, vaikka ne olisivat olleet vain 30cm korkeita. Vauhtiakaan ei ollut paljoa. 2014 vuoden alussa huomasin, että miedän lähelle, Lielahteen oli tulossa estekisat ja suunnittelin jopa Hessun viemistä sinne. Kokeilin "kunnon rataa" meillä sisällä ja laitoin esteet helpon korkeudelle. Eihän siitä tullut sisällä mitään, sillä Hessu tunki ainakin puolista esteitä läpi, eikä edennyt radalla mihinkään. Unohdin koko jutun.

Hessu hyppi vuosi sitten välillä kuitenkin ihan hyvin, mutta vain silloin, kun sille päälle sattui.

Ennen kesää pidin Hessulla hetken hyppytaukoa. Sen jälkeen kokeilin taas esteilyä sen kanssa ja se hyppi tosi hyvin aijempaan verrattuna! Se oli jopa ihan innoissaan, eikä tunkenut esteistä kertaakaan läpi. Siitä lähtien Hessusta on tullut vaan parempi hyppimään ja nykyään se hyppääkin hienosti jo vähän korkeampia ja pitempiäkin esteitä. Hessun hyppytekniikka on myös mun mielestä parantunut aika paljon.

Heinäkuussa uskaltaudun viemään Hessun kisoihin. Ne olivat siis sen ekat kisat, vaikka se oli jo 3- vuotias. Radat menivät hajuja haistellessa ja sinkoillessa ympäriinsä, mutta maaliin päästin vain 1 virheellä. Eihän se vieläkään mikään hyvä ole, mutta nykyään se kuitenkin sentään haluaa yrittää, toisin kuin ennen ja sehän on pääasia! :) En olisi myöskään pari vuotta sitten uskonut ikinä vieväni Hessua kisoihin.

Hessun ensimmäinen kisarata. On kyllä aika kaameeta katseltavaa, tollasta sähläystä ja esteiden ohi juoksemista, mutta onneksi se on nykyään jo paljon rauhallisempi kisoissa. :D

Hessu saattaa jo pian klassautua ainakin helposta suorasta pois, joten saa nähdä jääkö sen esteura näin lyhkäiseksi. Jos Hessu on vielä innoissaan hyppimisestä, saatan ehkä käydä koittamassa sen kanssa keskivaikeaa, mutta katsotaan nyt. :)

Sitten kuulette Hessun luonteesta melko suppeasti, sillä olen kirjoittanut siitä jo ainakin tämän postauksen.
Yleisesti ottaen Hessu on aika kiltti ja nykyään myös rauhallinen kani. Nuorempana se oli todella vauhdikas ja heitti iloloikkia tosi usein, mutta nyt se on jo vähän rauhoittunut. Se kuitenkin innostuu aina välillä, varsinkin ulkona ja siellä lentää iloloikkakin välillä.
Minnille Hessu jaksaa joskus ärhennellä, sillä se haluaa olla pomo, mutta useimmiten se on ystävällinen ja putsaa Minniä sekä loikoilee sen vieressä.

Ihmiselle Hessu on todella kiltti, eikä ikinä pure. Se nuolee varsinkin mun naamaa aina kun saa mahdollisuuden ja on muutenkin ihanan sosiaalinen kani. Se tulee heti tutkimaan, kun ihminen tulee sen lähelle. Hessu vihaa silittämistä ja sylissä istumista. Yleensä sylistä päästyään se onkin hetken tosi vihainen, mutta leppyy pian.

Hessu on muuten utelias ja rohka kani, mutta se säikkyy ihan olemattomia ääniä. Joskus kuultuaan ulkoa jonkun pienen äänen, minkä muut juuri ja juuri kuulivat, se pamauttelee takajaloillaan monta minuuttia silmät pyöreinä. Nykyään se on onneksi päässyt yli autofobiastaan, mikä sillä joskus oli. Se esitti joka kerta kuollutta, kun tiellä meni auto. Joskus se myös pelkäsi koiria niin paljon, että hoitokoiran lähdettyä se ei uskaltanut liikkua talossa viikkoon rennosti. :'D

En tiedä ketään ahneempaa kania kuin Hessu. Sille maistuu ihan mikä vaan ja se voisi syödä varmaan loputtomasti. Aina, kun tulen häkin luo ruuan kanssa, Hessulla menee pää ihan sekaisin. Se alkaa juosta ympäri häkkiä ja kokeilla kaikkia osaamiaan temppuja, jotta saisi ruokaa. Sitten, kun se saa ruuan, se hotkii sen hirveällä vauhdilla posket pullottaen ja syötyään siirtyy Minnin kupille... :D

Tässä vielä loppukevennykseksi Hessua kuvaava video. :'D


Hessu on ollut mulle aina tosi tärkeä pupu, koska siinä on vaan sitä jotain. Sen luonne on vaan kaikenkaikkiaan ihana, eikä sen pullaposkia nähtyään oikein voikkaan olla pojasta pitämättä. :')

 ----

Tuli aikas pitkä juttu Hessusta, mutta toivottavasti joku selvisi tähän kohtaan asti tylsistymättä! :)

Esteilyä

Jes, mullakin alkoi vihdoin hiihtoloma! Nyt on siis viikko aikaa ottaa ihan rennosti ja tehdä kaikkea kivaa ajattelematta koulua. :)
Mun hiihtoloma alkoi varsin kivasti, sillä mun kaveri tuli meille yöksi. Tehtiin kaikkea kivaa ja samalla Mella sai myös erityisen paljon huomiota, sillä se oli melkein koko päivän vapaana mun huoneessa. Mel nautti tosi paljon kaikista rapsutuksista ja huomiosta.

Käytiin myös hypyttämässä tyttöä viimeistä kertaa ennen Klaukkalan kisoja. Sillä oli vähän kylmä ulkona, joten vauhti ei ollut päätä huimaava, mutta kivoja loikkia sieltä kuitenkin tuli. Treenattiin jotain vesiestettä kaukaisesti muistuttavaa kyhäelmää ja pitkiä esteitä. Mel ei heti tajunnut vesiesteen ideaa, mutta seuraavasta kerrasta lähtien loikki sitä jo upeasti. Pitkätkin esteet ylittyivät ilman suurempia ongelmia. Viikon päästä on sitten meidän eka keskivaikea luokka, saas nähdä miten Mel alkaa loikkia sitä.

Nea napsi Mellasta kuvia eli tässä tulee niitä. :) Oli jo aika pimeää, joten kuvat piti ottaa salamalla.

Nea hypytti lopuksi vähän Minniä. Se sinkoili joka suuntaan, mutta välillä pomppi ihan kiltistikin. :)

Loppuun vielä terkut Hessulta :3

Jos on postautoiveita hiihtoloman ajalle, niin saa laittaa, koska nyt mulla on aikaa postailla vähän enemmän. Voisin tehdä ehkä jonkun videon, kun keksisin vaan minkä.

Mellan ekat synttärit!

 Meilläkin vietettiin tänään synttäreitä, sillä Mella täytti 1 vuotta! :o En voi käsittää, vastahan varasimme pienen Mellan ja haimme kotiin ilahduttamaan meitä. Nyt Mel on ollut meillä jo vuoden ja en voi sanoin kuvailla, kuinka täydelliseksi kaniksi se on osoittaunut! Se ilahduttaa mua joka päivä hauskoilla tempauksillaan ja seurallisella luonteellaan. Esteilläkin se on yllättänyt mut ihan täysin, sillä aluksi hyppimisestä ei meinannut tulla mitään. Kuusista kisoistaan Mella on kuitenkin kerännyt yhteensä kuusi sijoitusta ja joka kerta siitä on saanut olla niiin ylpeä.♥ Nyt en kuitenkaan ala kirjoittamaan mitään pitkää tarinaa, sillä sen olen vähän niinkun tehnyt jo joulukalenterissa.

Väsäsin aika nopeasti videon Mellasta, jossa on videopätkiä ja kuvia vuoden ajalta. Toivottavasti tykkäätte, vaikka videosta tuli aika pitkä. :)

© Karoliina L.

♥

Mel syömässä synttärikakkua :')

Ystävänpäiväkisat!

 Tänään oli vuoden ekat estekisat Raisiossa. Oli tosi mukava kisapäivä ja aika meni nopeasti, vaikka olinkin kisapaikalla melkein 8 tuntia! Materiaalia mulla ei ole nyt paljoa, mutta lisään myöhemmin jos saan jostain kuvia mun pupuista.

Mella
Mella otti tänään rauhallisesti eikä ollut niin nopea radoilla kuin yleensä. Se kuitenkin hyppi hyvin ja siististi.
Helpon suoran molemmat kierrokset mentiin puhtaasti eli Mella on nyt myös keskivaikealla suoralla! Olen siihen taas tosi tyytyväinen. Mella sijoittui kolmanneksi. :)

Videon kuvasi Venla S. :)

Muoks. Kuvia lisätty! :) © Karkki L.

 Hessu
Hessu oli tänään myös rauhallisempi kuin yleensä. Kuulin jossain vaiheessa helppoa suoraa yhtäkkiä kuulutuksen "seuraavana Hessu..." ja en siis ollut huomannut, että Hessun lämmittely oli jo mennyt.. Nostin Hessun unisena boksista ja valjaat päälle saatuani laskin lähtöesteen eteen. Siitä saattaakin jo päätellä, miten eka kierros meni. Hitaasti ja 4 virheellä.
Onneksi oli toinenkin kierros ja Hessu sai lämmitellä. Se hyppi tokan kierroksen myös rauhallisesti, mutta vain 1 virheellä! Pieni 10cm maalieste tuotti molemmilla kierroksilla eniten ongelmia, mutta kyllä siitä sitten lopulta yli päästiin. Oon myös Hessuun tyytyväinen! :) Pojasta ei ole tällä kertaa videota.

Seuraavat kisat on meillä sitten parin viikon päästä Klaukkalassa. Odotan jo innolla Mellan ekaa kv:ta ja kisoja muutenkin! :)

© Karkki L.

Nelivuotias!

Pieni Minni täytti tänään huimat 4 vuotta! :o Ei kyllä uskoisi siitä tomerasta pikkupallosta, mutta niin se aika on vierähtänyt.
Synttärin kunniaksi Minni unohtamatta ahnetta miestään, sai pienen siskoni tekemän synttärikakun. Tein myös eilen huvin vuoksi viitan/ takin kanille, ja koska Mella ei voinut sietää sitä, annoin sen Minnille. Minni on aina ulkona niin viluinen, vaikka lämpötila olisikin plussan puolella eikä se välitä viitasta selässään sen enempää, joten sillä voi hyvin pitää sitä aina välillä talvella. 

Minni pääsi tänään heti hetkeksi ulos testaamaan uutta talvinuttuaan ja napsin siitä jonkun verran kuvia. Se keksi uuden kivan jutun, nimittäin se pinkoi pari kertaa korkean hangen päälle hurjaa vaihtia ja pompotti sieltä takaisin alas. Hessukin käväisi ulkona kokeilemassa hangen päällä tähyilyä, mutta se pupupöksy tuli sieltä varovasti kintut täristen alas. Voi mun hölmöä poikaa. :'D

Siellä se on kiipeämässä kukkulan päälle ♥

Minni ja Silja :)

Ihanaa muuten kun aurinko on alkanut paistaa ainakin meilläpäin! Tulee heti niin keväinen fiilis.

Snttärikakulla, mikä on jo melkein loppunut kuvassa

P.S. Jos jotain kiinnostaa ratsastus, niin tein vaihteeksi kanavalleni myös ratsastusvideon, jossa on pätkiä parin vuoden ajalta. :)

Jänis lumessa

Viikko on taas vierähtänyt viime postauksesta, joten päätin tulla kertomaan teille vähän kuulumisia.

Viikon päästä on Raision estekisat, mihin Mella ja Hessu lähtee pomppimaan helppoa suoraa. Saattaa olla Mellan viimeinen helppo luokka ikinä. :) Tänään hypytin kaneja vikan kerran ennen kisoja ja molemmat hyppivät ihan kivasti, mutta Mella oli vähän hitaalla päällä. Oli muuten kiva kiskoa esteet puolen metrin lumihangesta irti, kun olin jättänyt ne sinne viime hyppykerran jälkeen... Yhdestä esteestä irtosi tolpatkin :D

Kaneille ei kuulu mitään erikoista. Minni ja Hessu ovat onnellisia omassa häkissään ja Mella vapaana ollessaan. Mikäs siinä. :) Minni on muuten ihana siisvousapulainen, kun se ei pelkää imuria ollenkaan! Se kulki tossa äskenkin ihan rennosti, kun äiti imuroi kovaäänisellä imurilla. Mella taas pelkää sitä ihan hirveästi. Se luikkii aina kauhuissaan piiloon imuroinnin aikana. 

Vein tänään Mellan ensimmäistä kertaa tohon meidän kadulle juoksemaan, kun siinä ei mene kauhean usein kukaan. Mel vähän ihmetteli, missä se on, mutta innostui pian ja juoksi tietä kovaa edestakaisin. :) Kuvia tästä en saanut, kun oli jo aika pimeä. Tässä on kuitenkin jonkun päivän ulkoilukuvia Mellasta.

Näyttää ihan, että Mellalla olisi leukapussi, mutta valjaat vaan tekee sen ;)

Onko teillä jotain postaustoiveita? Olisi kiva kuulla jotain, kun täällä on nyt ollut niin tavallisia postauksia! :)